Laihian Karjalaiset perustettiin kahdesti – toiminta alkoi peräti kolme kertaa

Jarno Ranta

Laihian Karjalaisilla on pitkä ja poikkeuksellinen historia, sillä yhdistys on perustettu kahdesti, ja sen toiminta on alkanut kolme kertaa.

Ensimmäisen kerran yhdistys perustettiin Laihian Kylänpään kansakoululla 2. helmikuuta 1946. Kokousta johti Risto Kemppi, joka valittiin myös seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Paikalla oli noin 50 osanottajaa.

Oman yhdistyksen perustamiselle olivat hyvät perusteet. Talvisodan seurauksena Laihialle saapui siirtolaisia etenkin Suistamolta, Jaakkimasta ja Suojärveltä. Ensimmäiset evakot tulivat jo joulukuussa 1939, kun Suistamon itäosia alettiin evakuoida.

Seuran sihteeri ja rahastonhoitaja Riikka Rastas sekä entinen puheenjohtaja ja nykyinen hallituksen jäsen Erkki Hiltunen kertovat, että suurin osa siirtolaisista palasi jatkosodan aikana takaisin kotiseudulleen. Sodan päätyttyä heidät sijoitettiin Pohjois-Karjalaan.

Vuodesta 1941 lähtien siirtolaisia tuli myös Metsäpirtistä, Jaakkimasta, Vuoksenrannasta, Uukunimeltä, Antreasta, Sortavalasta, Salmista ja Viipurista.

Viimeiset evakot saapuivat Laihialle vuosina 1944–1945 Pälkjärveltä. Heitä tuli yli tuhat.

Tammikuun lopussa 1945 Laihialla oli enimmillään 2 505 uutta siirtolaista. Kun mukaan laskettiin myös aiemmin saapuneet, siirtoväkeä oli yhteensä 2 761. Vuonna 1949 siirtolaisia oli Laihialla enää 630. Eri aikoina paikkakunnalla olleiden evakkojen kokonaismäärä oli 4 461.

Seuran toiminta oli alkuvuosina hiljaista. Yhtenä syynä oli se, että monet siirtolaiset muuttivat Laihialta muualle.

Aktiivit ryhtyivät kuitenkin herättelemään yhdistystä uudelleen henkiin. Se perustettiin toisen kerran 24. lokakuuta 1948 Aleks Hyytiän kotona Perälässä.

– Aloite tuli Etelä-Pohjanmaan Karjalaisseurapiirin edustajalta Viljo Pärssiseltä.

Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Eino Uimonen.

Seuran toiminta oli aktiivista 1950-luvulla ja 1960-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen toiminta hiipui yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Yksi syy hiljentymiseen oli evakkotalojen rakentaminen, joka vei Laihialla voimavaroja aina 1960-luvulle asti. Esimerkiksi Vedenojalle syntyi karjalaiskylä seurakunnan maille, joita ei ollut juuri viljelty. Evakkotaloja rakennettiin myös muun muassa Peräläntien ja Alperttintien varsille.

– Isäni sanoi, että perunan kokoisista mättäistä piti ensin päästä eroon, minkä jälkeen maata pystyttiin muokkaamaan.

Hiljaisena aikana seuran juoksevia asioita hoiti puheenjohtaja Viljo Hyytiä. Kolmas alku koitti 1980-luvun alussa, kun yhdistyksen kokouksessa 11. marraskuuta 1980 päätettiin jatkaa toimintaa.

Laihian Karjalaisissa on koko toiminnan ajan järjestetty tarinatuokioita jäsenten kodeissa.

– Joulujuhlia ja iltamia pidettiin aluksi Perälän koululla.

Vuosikymmenten mittaan toiminta on saanut monenlaisia muotoja. Seura on järjestänyt kotiseutumatkoja ja osallistunut Karjalaseurojen Pohjanmaan piirin toimintaan. 2000-luvulla puheenjohtajana on toiminut Raija Ristiluoma ja varapuheenjohtajana Riikka Rastas. Piirihallituksen jäseninä ovat olleet Erkki Hiltunen ja Esko Lylander.

2010-luvulta lähtien yhdistys on tehnyt yhteistyötä muun muassa sukuseurojen, Laihian kunnan, koulujen, seurakunnan ja muiden yhdistysten kanssa. Laihian kirjaston kanssa on järjestetty näyttelyitä.

Seura on järjestänyt myös Laihian lukiolaisille kirjoituskilpailuja, joiden tavoitteena on ollut kehittää nuorten kirjallisia taitoja suomen kielessä.

Kyykkä on kuulunut olennaisena osana yhdistyksen toimintaan. Myös karjalanpiirakoiden leipominen erilaisiin tilaisuuksiin ja myyjäisiin on ollut tärkeä osa seuran toimintaa.

Riikka Rastas voitti vuonna 2012 karjalaisilla kesäjuhlilla valtakunnallisen piirakkakilpailun. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin piirakkamestarin arvonimi numerolla 56.

Rastaan äiti on kotoisin Metsäpirtistä ja isä Kuolemanjärveltä.

– Olenkin ihan täyskarjalainen, 23 vuotta Laihialla asunut Rastas kertoo.

Elämänsä ensimmäiset seitsemän vuotta Rastas vietti mummansa evakkotalossa Mietoisissa.

– Jo 1940-luvulla äitini kävi evakkomatkallaan myös Laihialla, mutta täältä osoitettiin kylmä tila, missä ei ollut peltoja eikä kunnon taloa ja miestä talossa. Siksi hän muutti ensin Espooseen ja sitten Mietoisiin.

Hiltunen puolestaan on Metsäpirtin miehiä. Hänen molemmat vanhempansa ja isovanhempansa ovat lähtöisin sieltä.

Rastas ja Hiltunen ovat muuttaneet Laihialle Turusta, ja he ovat olleet yhdessä yli kaksikymmentä vuotta. Heidän yhteinen tarinansa alkoi vuonna 2004 kotiseutumatkalla Metsäpirttiin.

– Asuimme molemmat Turussa, ja Turun Metsäpirtti -kerho järjesti linja-autokuljetuksen kotiseutumatkalle Metsäpirttiin vuonna 2004. Tapasimme ensimmäisen kerran linja-autoasemalla, kun äitini esitteli Erkki Hiltusen, joka oli kerhon puheenjohtaja. Katsoin, mikä mörökölli tuo on, kun ei ollut hymyn häivääkään.

Matkan aikana Rastas vitsaili äitinsä kanssa lähteneensä etsimään Metsäpirtistä Sergeitä, koska hänellä ei ollut miestä eikä poikaystävää.

– Ei tullut Sergeitä, kun tuli Erkki.

Laihian Karjalaisten jäsenmäärä on vähentynyt vuosikymmenten aikana. Vuonna 1988 jäseniä oli vielä 208, mutta nykyisin heitä on noin 40.

Yhdistyksen merkitys karjalaisen perinteen vaalijana näkyy silti monipuolisessa toiminnassa, yhteistyössä ja yhteisten muistojen ylläpitämisessä.

Laihian Karjalaiset juhlii 80-vuotista taivaltaan sunnuntaina 25. lokakuuta. Juhlallisuudet alkavat jumalanpalveluksella, jonka jälkeen lasketaan seppele Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.

Ohjelmassa on ruokailu seurakuntatalolla ja juhla, jossa kuullaan musiikkia, runoja ja katsaus yhdistyksen historiaan. Tiina Ahola soittaa kanteletta ja laulaa, ja Erkki Hiltunen kertoo Laihian Karjalaisten vaiheista. Juhlapuheen pitää Karjalan Liiton toinen varapuheenjohtaja Pekka Määttänen. Laihian lukion oppilas Veera Karppinen lausuu runoja.

Lisäksi ohjelmassa on vapaa sana, huomionosoitukset ja yhteislaulua.