Nuorin seurakuntavaalien laihialaisehdokas haluaisi haastaa vanhoja tapoja

Juhani Laakso

Nuorin seurakuntavaaliehdokas Laihialla on tällä kertaa Alli Penttilä, 19. Hän on muuttanut noin vuosi sitten Laihialle Tampereelta.

– Minua on pitkään kiinnostanut yhteiskunnallisen vaikuttaminen, ja olen sitä jonkin verran tehnytkin erilaisilla tavoilla. Ajattelin, että seurakuntavaalit on hyvä matalan kynnyksen paikka aloittaa. Seurakunnan päätöksenteko on aika monipuolista. Siinä pääsee oppimaan vaikuttamista, Penttilä kertoo syitä ehdokkaaksi lähtemiseen.

Vaikuttamisesta hänellä on kokemusta esimerkiksi lukion opiskelijakunnasta sekä hankkeesta, jossa pyrittiin saamaan tamperelaisnuoria liikkumaan enemmän. Seurakunnan toiminnassa hän on ollut mukana Tampereella esimerkiksi lastenleirillä isosena ja urheilurippileirillä.

Penttilä sanoo kertoneensa ehdokkuudestaan sosiaalisessa mediassa.

Hän toisi seurakunnan päätöksentekoon kaksi sellaista asiaa, mitä vanhemmat ikäluokat eivät hänen mielestään välttämättä tule ajatelleeksi.

– Optimismia ja rohkeutta haastaa vanhoja tapoja. Ajattelen, että on tärkeää, että perinteitä kunnioitetaan, mutta eivät asiat voi mennä paremmiksi, jos niitä ei ikinä uskalla haastaa ja muuttaa.

Päätöksenteko on Penttilälle tärkeää, koska hän aikoo olla vielä kymmeniä vuosia myöhemmin kokemassa niiden vaikutuksia.

– Siitä tulee aito halu tehdä kestävää ja hyvää työtä.

Penttilän mukaan myös vastuullinen päätöksenteko talousasioissa on hänelle tärkeää.

– Minähän tulen niitä seurauksia myös kokemaan. Jos miettii vaikka perheen perustamista, olisi hyvä, että seurakunnan toiminta olisi sellaista, että omilla lapsilla olisi mahdollisuus osallistua.

Jos tulisit valituksi, miten toimisit, että myös muiden Laihian nuorten ääni ja toiveet tulisivat kuulluksi sinun kauttasi?

– Tärkein tapa saada oma ääni kuuluviin on äänestäminen. Nuorten äänestysaktiivisuus näissä vaaleissa on valitettavasti tosi alhainen. Se on tosi surullista, koska mielestäni on ikävää, ettei käytetä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin. Ehkä kannustaisin kaikkia muitakin äänestämään.

– Aika usein kysytään, että mikä nuorten mielipide on. On tosi paljon erilaisia nuoria, enkä ajattele, että on yhtä nuorten kantaa. Monet ovat erilaisessa asemassa ja on tosi erilaisia mielipiteitä.

Moni rippikoulun käynyt ei välttämättä jää toimintaan mukaan.

Penttilä suosittelee kysymään nuorilta, minkälaista sen pitäisi heidän mielestään olla.

– Toiminnan pitää olla houkuttelevaa ja sellaista, mistä nuoret tykkäävät.

Nuoret aikuiset ovat suurin kirkosta eroavien ikäryhmä Suomessa eli kirkkoa ei välttämättä koeta merkitykselliseksi.

– Tätä pitäisi lähteä ratkaisemaan sitä kautta, että kysyisi nuorilta, mikä on eroamisen syy.

Hänen mielestään kirkollisverolle pitää saada vastinetta.

– Jos ei löydä itseä kiinnostavaa toimintaa, ehkä sitten ei halua maksaa kirkollisveroa, eikä koe kirkon jäsenyydestä olevan mitään hyötyä.

Miten seurakunta voisi tukea nuorten mielenterveyttä ja vähentää yksinäisyyttä?

– Varmasti siten, että toiminta ja ihmiset ovat helposti lähestyttäviä ja että nuoret uskaltavat käydä juttelemassa. Mielenterveysasioihin on muita toimijoita, ja olisi tärkeää osata ohjata nuori oikeaan paikkaan. Seurakunnasta voi löytää ystäviä ja vastaanottavaisia ihmisiä, joihin uskaltaa tutustua ja joille uskaltaa kertoa asioita.

Penttilän mielestä olisi tärkeää, että seurakunta näkyisi nuorten arjessa etenkin sosiaalisen median kautta, koska siellä nuoret ovat.

– Somea olisi hyvä tehdä nuorenkin näkökulmasta. Se, että joku vanhempi ihminen yrittää puhua somessa nuorille, ei välttämättä ole oikea tapa. Yleensä nuoret saavat toisiaan mukaan.

Lopuksi Penttilä haluaa vielä painottaa yhtä asiaa.

– Vaikka olen itse nuori, ajattelen, että ihan yhtä tärkeää on huomioida kaikki muutkin ikäryhmät.