A-
A+
Henkilökohtaisesti koen meidän varhaiskasvattajien tässä mielessä työn todella merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. –Jyrki Ikonen
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään vuosittain 20. marraskuuta. Lapsen oikeuksien viikko on lapsen oikeuksien päivän yhteydessä vietettävä teemaviikko, jonka tavoitteena on lisätä lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta ja lapsen oikeuksien toteutumista erityisesti lasten ja nuorten parissa.
Viikkoa vietetään jälleen 18.–24.11.2024!
Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.
Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa.
Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä ja saada tarvittaessa hoitoa.
Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.
Lasten oikeudet. Siitä ajattelin tällä kertaa hieman kirjoittaa, koska onhan aihe ajankohtainen ja ollut myös iso osa elämääni usean vuoden ajan. Millaisia ajatuksia ja näkemyksiä sekä kokemuksia itsellä siitä on esimerkiksi lastenhoitajana? Edellä oli vähän nippelitietoa kyseisestä aiheesta.
Kun seuraa tätä nykymaailman menoa, niin tuntuu, että nuo erittäin tärkeät, laaditut sopimukset ja suunnitelmat niin lasten, nuorten kuin aikuisten perusoikeuksista on täysin unohdettu tai ainakin katoamassa kaiken järjettömän mielivaltaisuuden keskellä, ihan jopa nykyisen hallituksemme toimesta. En ole mikään asiantuntija, mutta kyllähän aika pieleen asioita on mennyt esimerkiksi lapsiperheitä koskevien leikkausten kanssa. Ihan käsittämätöntä!
Mihin tämä maailma on menossa, mietin usein ja huolestun kovasti. Kuten tuolla edellä lasten oikeuksissakin mainitaan, niin heillä tulisi olla oikeus turvalliseen, oikeudenmukaiseen ja terveeseen lapsuuteen, mutta ikävä kyllä järkyttävien lasten surmien ja muiden maailmalta kantautuvien surullisten uutisten myötä luottamus siihen on toisinaan pahasti horjunut, mutta silti jaksan uskoa parempaan.
Ikäviltä asioilta ei voi elämässä välttyä, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten niihin suhtaudumme ja mitä ja miten niistä puhumme esimerkiksi jälkikasvulle. Sen olen huomannut, että lapset ymmärtävät ja kokevat asioita jopa aikuisiakin fiksummin. Ei pitäisi pelätä keskustella noista vaikeistakin asioista heidän kanssaan. Lapsella on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi. Merkityksellisempää on kuulla asioista omilta vanhemmilta/läheisiltä kuin kaverilta tai tiedotusvälineistä, jolloin suodattaminen on mahdotonta.
Henkilökohtaisesti koen meidän varhaiskasvattajien tässä mielessä työn todella merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Voimme omalla toiminnallamme ja omalta osaltamme vaikuttaa siihen, että lapset saavat juuri niitä positiivisia kokemuksia, muistoja ja oppeja tulevaisuuden suhteen sekä ennen kaikkea voimme luoda virikkeellisen, motivoivan, innostavan, rohkaisevan, aidon ja rakastavan ympäristön, missä voi turvallisesti kehittää itseään ja omaa tietotaitoaan sekä rakentaa tervettä minäkuvaa.
Hyvä ja yksinkertainen käytännön esimerkki lasten oikeuksista meillä päiväkodissa on, kun lapsilla on mahdollisuus tuoda toiveensa esille esimerkiksi toiveretken suhteen tai kertoa mitä haluavat tänään tai huomenna leikkiä tai mikä olisi mieluinen palkinto kerätyistä timanteista.
Joskus tietysti lasten toiveet voivat olla päätähuimaavia, mutta pääosin toteutuskelpoisia. Lasten kanssa opetellaan demokratiaa muun muassa lasten kokouksien merkeissä, jolloin myös toiveet tulevat kuulluksi. Taannoin lapset toivat esille, että olisi tosi kiva päästä käymään bussilla retkellä, joten sovimme, että voimme laittaa sen toiveretkilistaan ja äänestää sitten, kun sen aika tulee.
Usein myös tulee työssä tilanne vastaan, jolloin lapsi saattaa pahoittaa mielensä siitä, että häneltä kielletään jokin asia tai muuta vastaavaa, mikä häntä ei miellytä. Tällöin lapsen suusta voi kuulua, että hän todellakin päättää, mitä tehdään tai toimitaan.
Siinä vaiheessa käydään syvällinen keskustelu siitä, miksi aikuinen ”määrää” ja missä tilanteessa lapsella voi olla mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Näitä keskusteluja käydään melkein päivittäin. Rajoja ja rakkautta. Niin mie olen aina sanonut ja ajatellut.
Vastaan tullut termi ”vapaa kasvatus” kuulostaa hienolta, mutta käytännössä se voi näkyä vahvasti pettymysten sietokyvyssä tai vastaavissa tilanteissa, kun lapsi on tottunut siihen, että saa päättää asioista. Tässä työssä on tullut vuosien aikana vastaan asiakkaita, joista voi havaita, ettei kotona ole aikaa tai halua ollut erinäisistä syistä asettaa lapsille rajoja, saatikka keskustella niistä. Silloin meidän tehtävämme on tulla hätiin ja auttaa. Sitähän tämä työ on. Lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen yhteistyössä vanhempien kanssa.
Yhteenvetona voisin todeta, että tosi hienoa, että lasten oikeuksien viikkoa vietetään ja myös erityisesti sen, että meidän aikuisten yhtenä tärkeimmistä tehtävistä on pitää huolta siitä, että lasten ja nuorten oikeudet turvataan ja niitä ylläpidetään.
Keskustellaan oikeasta ja väärästä. Annetaan lapsille tunne, että häntä kuullaan ja hänestä välitetään ja huolehditaan. Rajat on rakkautta. Olitpa sitten vanhempi, varhaiskasvattaja, opettaja, mummo, ukki, setä, täti tai muu lapselle läheinen aikuinen, niin muista kohdella sekä arvostaa näitä kultakinpaleita ja pitää heistä huolta, sillä joku päivä juuri he ovat niitä tulevaisuuden tekijöitä, jotka pitävät huolta meistä.
Itse olen kokenut kaikki nämä 15 vuotta suurta iloa, ylpeyttä ja kiitosta siitä, että olen saanut hetken kulkea jo satojen lapsien elämässä jättäen toivoman mukaan noita positiivia muistoja ja eväitä tulevaisuuteen.
Jyrki Ikonen, laulava lastenhoitaja
Videot & podcastit
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide